Minne me ostettiinkaan ne junaliput?

Aamulla hyppäsimme klo 9:00 S M Novellan asemalta lähtevään junaan. Ostimme junaliput eilen vähän pidemmälle minne meidän tänään on tarkoitus mennä, jos vaikka nukahtaisimme ja ajaisimme asemamme ohi 😄

Normaalilla junalla Bolognan asemalle vaihtoa odottelemaan. Matkalla ei pahemmin maisemia ihasteltu, sillä 95 % n 35 min matkasta ajetaan tunnelin pimeydessä. Bolognan asema ON iso ja monessa kerroksessa, mutta todella hyvät opastukset joten eksyä ei voi … ellei ole päätön.

Bolognassa vaihdoimme Riccioneen klo 10:00 lähtevään junaan. Kesken matkaa totesimme, ettemme menekkään sinne asti vaan jäämme Riminissä pois. Sieltä kun pääsee helpommin San Marinoon (ei siis tule sellaista eestaas nysväämistä) 😊

Riminissä kun ulostauduimme rautatieasemalta bussilippuja ostamaan San Marinoon, niin niitä EI OSTETA ulkona rautatieaseman vasemmalla puolella olevasta lippujen myyntipaikasta. Ei. Sehän olisi liian helppoa turistille. Ne ostetaan Burger Kingin oikealla puolella olevalta ulkona istuvalta mummolta! Siis Wtf! Eikun mummon luo ja menopaluulippu (9.80 €) mukaan. Bussin kyljessä mainostetaan yhden suunnan hinnaksi 4.50 €, mutta bussista EI myydä lippuja ja pitäähän mummonkin jollain elää.

Koska tänään täälläkin (eftär Vappen) on arkipyhä, niin seuraava bussi lähti klo 12:10, joten meillä oli 40 min aikaa lorvailuun. Asema ja sen ympäristö on tylsän ankea ja nöy mitään katsottavaa, kävimme nauttimassa herkulliset Burger King aamiaiset ennen bussiin nousemista. Valitsin tietenkin ikkunapöydän, jotta sain katsella pyörätuolissa istuvaa herrasmiestä, jolla oli söpösti pissan laikuttamat verkkarit ja vinkkupullo sylissä. ”Hursteja” on siis jopa Riminissä, eli ei ole vain suomalainen harvinaisuus!

Ja eikun bussiin. Bussiin mentäessä pitää olla sopivan röyhkeä, sillä matkustajista (ainakin tällä kertaa) 2 oli suamalaista, 80% venäläistä, muutama aasialainen ja iTalialainen. Venäläisethän ovat tottuneen jonottamaan vaikka tyhjiä kauppojen hyllyjä, joten kiirettä piti, että saimme istumapaikan (kaikki eivät sitä saaneet).

Matka kestää reilun 30 min ja se on mutkitteleva ja mennään ylös ylös ylöspäin tätä Unescon maailmanperintökohdetta ja maailman vanhinta tasavaltaa (eikös ollut hieno historian oppitunti) kohti. Kyseisessä valtiossa pitää asua vähintään 30 vuotta, ennenkuin voi hakea kansalaisuutta (jumaleissön, mähän oon oikea historian ja maantiedon opettaja teitille).